Kuka minä olen virallinen vai viallinen?
Olin monesti suunnitellut ja haaveillut nettisivujen tekemisestä. Kynnys vain tuntui olevan liian suuri. Sitten päätin ylittää omat esteeni ja astua uudelle epämukavuusalueelle. Tein sen syksyllä 2020.
Nimi on Päivi Seppä, asun Ylöjärvellä ja teen kaikkea mistä itse tykkään. Elämäni on ollut kriisinhallintaa aivan lapsesta saakka.
Koulukiusaamista, väkivaltainen avioliitto, avioero, työpaikkakiusaamista, sopeutumista kaukana kotoa työskentelyyn, muuttoja työn perässä, uusien verkostojen rakentamista, oman paikan etsintää työ- ja harrastusyhteisöissä, vanhempien sairastamiset ja kuolemat sekä samalla perheestä huolehtiminen.
Kaiken muutoksen ja sopeutumisen keskellä oma sairastuminen ja lapsen oireilu masennuksen kanssa. Kokonaisuutena, en ole ehtinyt keskittyä itseeni juuri ollenkaan ennen syöpää. Tämä edellä kuvattu viittaa sivujeni nimeen. Olenko Virallinen vai Viallinen? Omasta mielestäni olen kumpaakin. Virallinen siinä mielessä että työskentelen valtion organisaatiossa. Viallinen taas siinä mielessä, että terveys ei ole enää ennallaan. Eikä se parane, mutta sen huonontumista voi hidastaa. Sen voitte lukea noista päiväkirjoista Blogisivulla.
Kaikesta huolimatta haluan levittää ympärilleni hyvää mieltä ja iloita siitä mitä minulla on tässä ja nyt.
Löydät minut Instagramista nimimerkillä @virallinensihteeri. Sinne laitan #silputuistasanoista tekemiäni runoja. Tervetuloa minun maailmaani, jakamaan iloja ja suruja vertaisena tai muuten myötäeläen elämän aallokkoja.
No sitten...
Miten minusta tuli kirjoittaja ja miten se runo oikein syntyy?
Lapsena luin paljon ja kaikenlaista. Lukeminen ei ole koskaan lakannut, vaikka siinä oli taukoja. Jännitys kiehtoi, luin kaikki Viisikot ja Neiti Marplet.
Kirjoittaminen alkoi 1990-luvulla kun purin omaa pahaa oloani kirjoittamiseen ja musiikin kuunteluun. Ensimmäisen kerran aloin haaveilla kirjan julkaisemisesta vuonna 2000. Lähetin käsikirjoituksen Satakunnan läänintaiteilijalle kommentoitavaksi. Sain hyvää palautetta kommentilla ”hyvää tekstiä, mutta harjoittele vielä vähän lisää”. Samassa palautteessa oli mainittu monta kirjoittamisen opasta ja jonkin niistä sitten kävin ostamassakin itselleni. Niiden avulla olen itse opetellut. Lukenut muiden teoksia ja verrannut omaa tekstiäni lukemaani. Kävin keväällä 2019 luovan kirjoittamisen kurssin Pirkanmaan syöpäyhdistyksellä. Sain siitä lisää innostusta ja rohkaisua oman kirjan julkaisemiseen.
Elämä on kuljettanut, koonnut ja särkenyt. Siitä kaikesta on hioutunut kirjoittaja, jolle sanat ovat työkaluja elämän, tunteiden ja ympäristön kuvaamiseen. Runo syntyy intuitiosta ja vahvasta tunnetilasta.
